Kirjoitettu

Kestävämpää harjoittelua

Haluat varmasti saada harjoittelustasi mahdollisimman paljon irti, oli lajisi sitten juoksu, kuntosali, tai vaikkapa ratsastus. Vaikka erilaisten lajien kirjo on laaja, pätevät harjoittelun järkevään jaksottamiseen kuitenkin tietyt lainalaisuudet lajista riippumatta, ja tärkein niistä on palautumiskyky. Palautumiskyky tarkoittaa kirjaimellisesti kykyäsi palautua kaikesta tehdystä harjoittelusta. Jos palautumiskykysi on riittämätön suhteessa harjoittelusi määrään ja tyyliin, saapuu kehityksesi päätepysäkilleen nopeammin kuin Usain Bolt maaliviivalle.

Tämän tekstin näkökulma painottuu tällä kertaa erityisesti kestävyysharjoitteluun, sekä monille peruskuntoilijoille tavanomaiseen harjoittelutyyliin, jossa käydään niin kuntosalilla, kuin vaikkapa lenkkipolulla ja ryhmäliikunnassakin.

Kuinka palautumiskykyä oikein voi kehittää? Se on teoriassa helpompaa kuin uskotkaan, mutta siitä huolimatta käytännön toteutus useimmiten ontuu. Kun jaksat tehdä todellista kärsivällisyyttä ja malttia vaativaa rauhallista pitkäkestoista ja määrällisesti suurta harjoittelua, palautumisreservisi laajenee. Kovatehoisen harjoittelun määrä jää suhteessa kokonaisharjoittelumäärään reilusti peruskunto- ja palauttavaa harjoittelua pienemmäksi, mutta ennen pitkää sinusta tulee parempi urheilija laajemman palautumiskapasiteettisi ja tätä kautta mahdollistuneen suuren harjoittelumäärän avulla. Sillä mitä tehokkaammin palaudut, sitä enemmän kykenet harjoittelemaan. Jostain syystä moni meistä toimii kuitenkin toisin.

Ehkäpä sinäkin harjoittelet päivästä toiseen ainoastaan kovalla teholla? Samalla saatat huomaamattasi laiminlyödä palauttavan ja peruskuntoa kehittävän harjoittelun täysin. Valitettavasti tässä mennään suorastaan rytinällä ojasta allikkoon. Harjoittelussa ahneus asenteella ” varmuuden vuoksi aina vain enemmän ja enemmän, mahdollisimman nopealla tavalla kovaan kuntoon” ei valitettavasti toimi. Harjoittelet oman palautumisesi ja fyysisen kuntosi peruskallion kustannuksella. Menet kerta toisensa jälkeen kovempaa ja kovempaa, sillä haluat jopa varmistella itsellesi olevasi kovassa kunnossa? Ennen pitkää kuitenkin huomaat, miten harjoitusten teho jumittaa paikoillaan tai lähtee jopa laskuun. Jalka vain painaa ja painaa, lopulta pakottaen sinut pysähtymään. Tämä on siis käytännössä sama asia kuin istuttaisit porkkanaa ja ajattelisit niiden kasvuajan olevan liian pitkä. Sen takia kesken kasvukauden nykäiset ne mullan alta esiin, toteat raaoiksi ja yrität lopulta katumuksissasi istuttaa takaisin maahan.

Harjoittelussa sinun täytyy siis luottaa omaan ”kasvukauteesi”. Sinun tulee antaa kehollesi aikaa kehittyä. Tämä vaatii peruskuntoharjoittelua, kehonhuoltoa ja lepoa, mahdollisimman selkeäksi kontrastiksi kovatehoiselle harjoittelulle.

Kehityskäyrä kovatehoisen harjoittelun suhteen on kuin ylösalaisin käännettu U-kirjain: nollapisteestä lähdettäessä jokainen treeni on eteenpäin ja kehittää sinua, mutta pikku hiljaa kehitys tapahtuu aina vain pienemmillä ja pienemmillä harppauksilla. Treenimäärää ja tehoa ei voi loputtomiin nostaa, sillä jossain vaiheessa kehitys tyssää ja ennen pitkää jokainen ylimääräinen kova harjoitus tekee suorituskyvyllesi hallaa: ylität palautumiskapasiteettisi ja kehityksesi huippu jää yhä vain kauemmas ja kauemmas taakse.

Älä siis kuvittele pystyväsi kumoamaan ihmiskehon luonnollisia toimintamekanismeja. Vaikka juuri nyt tuntuisi siltä että ”minä voin treenata jatkuvasti kovaa väsähtämättä”, ei se tarkoita, että näin olisi myös tulevaisuudessa. Toimi järkevästi. Pyri jatkuvaan pitkäkestoiseen suorituskyvyn kehitykseen ”pelkkää tehotreeniä”-asenteen sijaan. Muuten joudut pian ottamaan palautumisen ja peruskunnon laiminlyödyn ajan korkojensa kera takaisin. Ja varmasti jokainen meistä toivoo kehittyvänsä tasaisen varmasti vuosien ajan, eikä polttavansa itseään kertarysäyksellä loppuun?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *