Kirjoitettu

Elämäntapamuuttuja, onko tämä sinunkin kompastuskivesi?

Internet on täynnä ohjeita ja neuvoja edulliseen hintaan, jopa ilmaiseksi.

Ongelma ei yleensä ole siinä, etteikö tietoa olisi vaan ongelma on monesti sen tiedon käytäntöön viemisessä ja siinä, että moni kokee tarvitsevansa tsempparin ja rinnalla kulkijan.

Laura, 42-vuotta, kertoi voivansa tapetoida kotinsa niillä lippulapuilla ja erilaisilla ruokavalioilla ja ohjelmilla, joita hän on netistä ostanut. Eli ohjeita ja neuvoja on, mutta ei keinoja eikä voimavaroja yksin toteuttaa niitä ohjeita. Hänen toiveenaan oli pudottaa painoa. Hän sanoi, että verkkovalmennuksen tuoma tuki ja tsemppaus on hänen viimeinen toivonsa, pelkät lippulaput eivät saa aikaan muutosta. Hän tarvitsee tukea ja ymmärrystä.

Tuki on tärkeää siksi, että on joku, jolle sanoa.

Sanoa, että

  • tänään en jaksa mennä salille,
  • ruoanlaitto uuvuttaa,
  • söin juuri levyllisen suklaata ja itseinho on niin valtava, että en ehkä voi lopettaa tätä syömistä,
  • liikkuminen kyllästyttää,
  • töissä kiirettä

Tuen tarve on olemassa meillä kaikilla. Me tarvitsemme palautetta tekemisestämme ja olemassaolostamme. Valmentajan ja yhteisön tuki on tärkeää silloin, kun tehdään elämäntapamuutosta ja tuntuu, että ei tämäkään kumminkaan lopulta onnistu. Tarvitaan ihmistä, joka ohjaa taas sinne oikeaan suuntaan ja kertoo, että kaikki järjestyy kyllä.

Voiko hyvä valmennussuhde syntyä verkon välityksellä?

Fyysisellä läsnäololla on tietysti suuri merkitys, mutta me kaikki tiedämme, kuinka hyviä ystävyyssuhteitakin on, vaikka kohdattaisiin äärimmäisen harvoin. Läsnä voi olla ja tukea voi antaa muutenkin kuin olemalla varsinaisesti fyysisesti läsnä. Tästä ehkä hyvä esimerkki on se, että omaa oloa monesti helpottaa jo tieto siitä, että joku muu käy läpi tätä samaa ja saa sanottua oman murheensa ääneen – ja saa sille vastakaikua sieltä verkkovalmennusryhmästä. Tulee nähdyksi ja kuulluksi.

Onnistumiseen vaikuttaa myös se, kuinka sitoutuneita ja kuinka rehellisiä ollaan. Sekä itselleen, kanssasisarille että valmentajille.

Verkkovalmennus onnistuu parhaiten silloin kun siihen yhdistetään valmentajan tuki ja pelkän yksittäisen ohjelman sijasta. Valmentaminen ja pelkän ohjelman saaminen on kaksi aivan eri asiaa. Verkkovalmennuksessakin Sinut voidaan kohdata yksilönä. Painonpudotuksen perusmekaniikka on toki varsin samanlainen kaikilla, mutta meillä jokaisella on omat haasteemme, murheemme ja kiireemme arjessa, ja hyvässä verkkovalmennuksessa niihinkin saa apua ja tukea. Etänäkin valmentaja voi auttaa henkilökohtaisella tavalla.

Ja hyvin usein se toisen ongelma on myös jollain toisellakin siinä samassa joukossa. Ja sen ääneen sanominen esimerkiksi verkkovalmennuksen Facebook-ryhmässä herättää yleensä keskustelua ja toinen toisensa tukemista.

Sitä on tuki. Ja sitä me tarvitsemme, kun aloitamme muutoksia elämässämme.

Ainiin, ja miten kävi Lauran?

Se, että valmentajan tuki ja rinnalla kulkeminen elämäntapamuutosta tehdessä oli Lauran viimeinen toivo päästä kuntoon kuulostaa tietysti rankalta, mutta teki tavallaan hommasta helppoa sillä kaikki onnistumisen ainekset olivat kasassa. Lauralla oli tahto saada painoa putoamaan viimeinkin, hän ei vain kyennyt siihen yksin. Ei edes kaikkien niiden ruokavaliolappusten kanssa, joihin hän oli käyttänyt satoja euroja viimeisten vuosien aikana. Laura tiesi mitä hän halusi ja me valmentajta tiesimme, mitä hänen on tehtävä sen saavuttaakseen.

Kuten Laurankin kanssa, hyvä ja yksilöllinen verkkovalmennus aloitetaan aina pienistä palasista. Hänen kohdallaan se tarkoitti yhtä treeniä viikossa, nukkuminen oli hyvällä tolalla valmiiksi, joten siihen ei tarvinnut puuttua. Omat haasteensa mukaan toi toki vuorotyö, mutta ruokailu muokattiin kulkemaan yövuoroissa samoin kuin päivävuoroissakin ja se sopi hänen keholleen hyvin.

Mitään herkkulakkoa ei asetettu, mutta Laura itse asiassa motivoitui nopeasti hommasta niin, että hän itse koki helpommaksi parempi jättää alussa herkut pois ja näin tehtiin.

Homma puksutti kuin juna. Se on mahdottoman hölmösti sanottu, mutta niin se vain on. Pian treenien määrä nostettiin kahteen viikossa ja yhä hän söi 4-5 kertaa päivässä ihan tavallista ruokaa, sitä samaa muun perheen kanssa.

Lauran paino putosi, hän muuttui elämäniloisemmaksi ja se surumielinen nainen, joka hän vielä muutama kuukausi siten oli, oli tiessään.

Suvantovaiheitakin tuli, kuten kaikilla. Ne ovat juuri niitä hetkiä kun tuki oli kullanarvoista. Se, minkälaista tukea kukakin meistä tarvitsee, on yksilöllistä. Mutta sen tuen pitää olla saatavilla siinä vaiheessa kun homma takkuaa, muuten alkuinnostus katoaa hyvin helposti. Aina kun alkaa ahdistaa, on hyvä laittaa viestiä ja avata keskustelu asiasta. Yleensä jo se helpottaa, kun asian voi vaan oksentaa jollekin.

Tällä hetkellä Laura omistaa trikoot, siis sellaiset ihoa nuolevat, joihin hän ei olisi voinut kuvitellakaan pukeutuvansa vielä valmennuksen alussa. Ja nyt ne näyttävät tosi hyviltä hänen jalassaan – myös hänen omasta mielestään. Ja se oli hänelle todella iso juttu.

Myös verkkovalmennuksessa me rakennamme naisista vahvempia niin sisältä kuin ulkoa.

Kirjoittajat Anna Ruostepuro ja Katja Kesti

Personal trainer Anna Ruostepuro on 36-vuotias puhelias kolmen lapsen äiti, joka osaa samaistua lapsiperhearjen kiireisiin, painonpudotukseen ja elämäntapamuutokseen.

Annan motto on: “Ulkonäkö on sivutuote. Se kulkee rinnalla, mutta ei ole elämäntapamuutoksen ja liikunnan johtotähti. Silloin se tuo pysyviä tuloksia, kun motiivina on hyvä olo pelkän ulkonäön sijaan.”

Ravintovalmentaja Katja Kesti on 38-vuotias, haastaviinkin painonpudotustapauksiin erikoistunut lempeä ja kannustava valmentaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *