Kirjoitettu

Vahva itsetunto syntyy syömällä oikein ja liikkumalla fiksusti

“Hyvä palkka motivoi noin 3 kuukautta, ja sen jälkeen kamalinkin työ, mistä maksetaan hyvin, lakkaa kiinnostamasta.”

Sama pätee hyvinvointiin. Kun lakataan kulkemasta peilin kanssa sitä matkaa ja vaihdetaan retkikumppaniksi oma mieli kehon muutokset tulevat huomaamatta siinä sivussa,ja keskitytään siihen, mihin keho pystyy.

Ulkonäkömuutokset voivat olla sekä epärealistisia että hitaita. Jos pelkkänä motivaattorina toimii vain ja ainoastaan peilikuva, homma lopulta tyssää. Se, että valmennus aloitetaan pienempi vatsamakkara silmissä siintäen ei lähtökohtaisesti ole huono asia, jos se vaivaa niin ilman muuta asialle kannattaa tehdä jotain. Se on itse asiassa hyvin monen naisen kipupiste omassa vartalossa (vaikkakin se tulee kaikille, muuten emme voisi seistä suorana ollenkaan), ja myös meillä valmentajilla on asiasta omakotaista kokemusta, sillä olemme molemmat kokeneet ylipainon.

Fakta kuitenkin on, että pelkkä ulkonäkökeskeinen tekeminen harvoin kantaa kauas. Sinnittelemällä vähän ruoalla, treenaamalla kovaa ja ajattelemalla, että kyllä minä tämän hetken jaksan nyt rutistaa silkan itsekurin voimin, lopputulokseen saatetaan kyllä päästä, mutta suorittamalla.

Sitä suorittamista ei kuitenkaan voi jatkaa loputtomiin, sillä elämää ei voi suorittaa. Aina tulee muuttuvia tilanteita, uusi asioita, kiireitä ja haasteita, eikä sen itsekurin voimin pidetä ketään iskussa ympäri vuoden. Tavoitteen ja päämäärän sijasta tulisi miettiä mitä pieniä, arkisia asioita voisi tehdä tavoitteen eteen tänään, huomenna, viikoittain ja kuukausittain? Siten, että siitä ei tule rasite vaan tekeminen on mielekästä ja arkeen sopivaa, eikä siitä tule olo, että tässä nyt ollaan suorittamassa jotain dieettiä tai muuta kurinpalautusleiriä.

Liikunta, fiksu syöminen ja uni ovat kaikki tärkeitä asioita, ja niitä kannattaa pyrkiä tekemään ihan itsensä ja hyvinvointinsa vuoksi. Mutta liika peiliin tuijottaminen tuottaa vain lisää tuskaa, koska pelkkä ulkonäkökeskeinen tekeminen ei tuota tyytyväisyyttä. Aina löytyy joku kohta, mihin siinä omassa kropassa ei ole tyytyväinen. Siksi olisikin äärimmäisen tärkeää löytää fiksujen arkisten valintojen keskeltä se hyvä olo, joka motivoi jatkamaan ja kuljettaa eteenpäin. Nauttia siitä matkasta, eikä vain suorittaa sitä matkaa päämäärä mielessään. Siten nimittäin se vatsamakkarakin siitä aikanaan sulaa, pienten, arkisten ja fiksujen valintojen ja niiden päivittäin, viikoittain ja kuukausittain toistamisen kautta.

Bonuksena tällä matkalla sinusta tulee vahvempi, sisältä ja ulkoa. Ja se ulkonäkö muuttuu siinä sivussa.

Hyvä esimerkki salilta. tapasin asiakkaani muutaman viikon tauon jälkeen, ja kävimme hänen ohjelmaansa läpi. Hän, kuten moni muukin, saapui alun perin luokseni painon kanssa kamppailtuaan.

Edelleen, siinä ei ole mitään pahaa tai väärää. Paino tai muu ulkonäköasia voi olla ensimmäinen konkreettinen asia kohti muutosta.

Kun kävimme treeniä läpi, hoksasikin hän pystyvänsä paljon kovempiin suorituksiin kuin yksin tehdessään.

ja voi sitä riemua ja epäuskoa kasvoilla, kun hän huomasi voimiensa ja kykynsä toimia kasvaneen! Sitä viimeisten toistojen irvistystä ja itsensä ylittämistä.

Kun löydetään tekemiselle vatsamakkaran lisäksi myös muita motiiveja, se itsetunto kasvaa huomaamatta. Enää se heltta siellä käsivarressa ei olekaan niin iso asia, kun sitä jännittäessä siellä onkin ojentajalihas joka penkissä avustaa rintalihasta työnnössä kovempiin suorituksiin.

Valmennus siis saattaa hyvinkin saada alkunsa vatsamakkarasta tai muusta ulkonäköön liittyvästä asiasta, mutta se voi päättyä aivan muuhun, sillä tärkeysjärjestys voi muuttua matkan varrella. Vaikka lähtisikin tekemään muutoksia elämäänsä ulkonäkö edellä, saattaa tulla karistaneeksi vatsamakkaran lisäksi paljon muutakin, nimittäin turhan itsensä arvostelun, kritisoinnin ja häpeän omasta kehostaan.

Tilalle tulee vahva itsetunto vahvan kehon ja mielen myötä – ja ilo siitä mihin kaikkeen pystyykään kun tavoitteet ovat realistiset! Ja sitten sen ilolla ja innolla tekemisen kautta sulaa se vatsamakkarakin – vaikka sillä ei useinkaan enää siinä vaiheessa ole suurta merkitystä. Se on BONUS.

Kirjoittajat Anna Ruostepuro ja Katja Kesti

Personal trainer Anna Ruostepuro on 36-vuotias puhelias kolmen lapsen äiti, joka osaa samaistua lapsiperhearjen kiireisiin, painonpudotukseen ja elämäntapamuutokseen.

Annan motto on: “Ulkonäkö on sivutuote. Se kulkee rinnalla, mutta ei ole elämäntapamuutoksen ja liikunnan johtotähti. Silloin se tuo pysyviä tuloksia, kun motiivina on hyvä olo pelkän ulkonäön sijaan.”

Ravintovalmentaja Katja Kesti on 38-vuotias, haastaviinkin painonpudotustapauksiin erikoistunut lempeä ja kannustava valmentaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *